Protuberanssin magneettisen luokituksen mukaan se luokitellaan kahteen luokkaan. Ensimmäisen luokan protuberanssi (eng. Quiescent) on pitkäikäinen, usein suurikokoinen. Protuberanssin liike on hitaanpuoleista. Muodon perusteella voidaan jakaa näitä protuberansseja päätyyppien mukaisesti A (pensasaita), B (verho, liekki/viuhka), C (kaari, laituri), D (kumpu, epäsäännöllinen kaari, fragmentti), E (hitaasti purkautuva protuberanssi). Vakiintuneita suomenkielisiä ilmaisuja ei ole olemassa, mutta harrastaja voi halutessaan käyttää esimerkkinä annettuja käännöksiä. Yhteisymmärryksen nimissä on suositeltavaa käyttää englanninkielisiä termejä väärinkäsitysten välttämiseksi. 

Luokan II protuberanssit ovat yleensä nopeita ja lyhytkestoisia. Poikkeuksen muodostaa lähinnä erityinen LDE tyypin I (roihupurkauksen jälkivaiheen silmukat), joka voi kestää joskus useita tunteja. Nämä protuberanssityypit liittyvät usein roihupurkaukseen ja liike niiden alueella on erityisen nopeaa. Tyyppi F (purkautuva protuberanssi), G (surge), H (spray), I (post flare loops). Erityisenä huomiona tyypin F protuberanssi ei ole CME eli koronan massapurkaus. Näiden kahden eri ilmiön taustalla on usein yhteys, mutta harrastajan vetyalfaputkella ei nähdä auringon koronan alueelle.