Aloittelevan aurinkokuvaajan kannattaa harkita huolella, ennen kuin tekee ostopäätöksiä oman ensimmäisen kuvauskaluston suhteen. Oman kuvauspaikan paikallinen seeing eli ilmakehän väreily on hyvä selvittää etukäteen. Jos esimerkiksi kuvauspaikan yhteydessä on paljon asfalttia tai rakennettua ympäristöä, on se kesäkuumalla kuvanlaatua merkittävästi huonontava tekijä. Ruohikko ja vesistö on paras paikka aurinkokuvaamiselle. 

Päivätaivaan seeing on usein huono, joten yhden tai edes muutaman päivän perusteella ei kannata tehdä liian lopullisia päätelmiä. Usein ilmakehän rauhallisuus on parhaimmillaan aamulla ja myöhemmin iltapäivällä. Vuodenajoista myöhäinen syksy, talvi ja aikainen kevät on aurinkokuvauksen kannalta vaikeita auringon ollessa matalalla taivaanrannassa. Tällöin tarkentaminen voi tuntua liki mahdottomalta. 

Edullisin tapa aloittaa aurinkokuvaus auringonpilkkujen osalta on hankkia aurinkosuodatin jo olemassa olevalle kameralle tai kaukoputkelle.

Linssikaukoputket ovat kaikkein monipuolisin vaihtoehto eri aurinkosuodattimille. Edullinen akromaatti on erinomainen aurinkokuvaukseen, hieman arvokkaammat ED-linssiputket ovat usein paremmalla tarkentimella varustettuja. Suositeltava apertuuriluokka on 40 - 80mm. Pieni kaukoputki on helppo ottaa mukaan lyhyenkin kuvaustuokion ajaksi tai paremman kuvauspaikan luokse siirtymiseksi. Isompaan 100-150mm apertuuriluokkaan kannattaa tähdätä, jos tietää oman paikallisen seeingin olevan melko usein hyvä ja ison kaukoputken kanssa on käytössä tukeva jalusta. Aurinkokuvauksessa voi käyttää ekvatoriaalista tai atsimuutalista jalustaa. Myös kamerajalusta käy, joskin kaksi jälkimmäistä on animaatioiden valmistuksen myötä haastavampia. 

Paikallisten tähtiyhdistysten järjestämiä aurinkonäytöksiä kesäaikaan kannattaa hyödyntää, mikäli vetyalfaputken hankinta kiinnostaa. Tällöin saa ainakin visuaalikatselun osalta esimakua, miltä näkymät vaikuttavat. Kuvauksen osalta kannattaa kysyä yhdistyksiltä käyttökokemuksia eri vaihtoehdoista.