Aurinkoharrastajien kirjoituksissa usein toistuu termi "seeing", joka on milloin huono tai erityisen hyvä. Seeing tarkoittaa ilmakehän väreilyä, ja se voi muuttua merkittävästi havaintopaikan sijainnista johtuen. 

Optimaalinen paikka on vesistön lähellä tai ruohikolla tai viheralueella. Huonoimmat paikat ovat asfaltoitu katu ja rakennettu ympäristö. Vuorokauden ajoista usein suositellaan kuvaamista aikaisin aamulla, jolloin aurinko ei ole ehtinyt lämmittää maastoa runsaasti. Kiveen kirjoitettua sääntöä hyvästä seeingistä ei ole, joten ilmakehän väreily voi olla kohtalaisen hyvä päivän eri aikoina. 

Kaukoputkella erityisesti suurennosta tai polttoväliä lisäämällä, jolloin yksityiskohdat tulevat paremmin esiin, näkyy myös seeingin kuvan laatua huonontava vaikutus paremmin. Seeing saattaa elää kuvaussession aikana, joten joskus auttaa odottaa 10 - 30 minuuttia, ennen kuin tekee päätöksen kuvaamisen lopettamisesta. Ilmakehän seeingiä voi mitata skintillaatiomittarilla, joka piirtää kuvaajan sekunnin välein. Kuvaajasta käy ilmi, kuinka pieniä yksityiskohtia olisi havaittavissa kaarisekunnin tarkkuudella.