Auringon yksityiskohdat
Auringon fotosfääri
Auringon fotosfääri on alin kerros, jota voidaan katsella tai kuvata. Sitä voidaan kutsua auringon "pinnaksi", sillä tätä syvemmälle ei voida nähdä. Auringon kaasumainen rakenne ei kuitenkaan omaa samanlaista kiinteää pintaa kuin muilla aurinkokuntamme taivaankappaleilla. Toisin sanoen fotosfääri on kuumaa ja hohtavaa ionisoitunutta kaasua, joka painovoiman ansiosta näyttää tasaisen kiinteältä pinnalta.
Fotosfäärissä liikkuu erilaisia magneettikentän aiheuttamia yksityiskohtia. Auringonpilkut ovat tavanomaista pintaa tummempia, sillä niiden alueella kaasun virtaus on estynyt, jolloin alue jäähtyy muutaman tuhannen asteen muuta pintaa viileämmäksi. Auringon pinnan lämpötila on noin 5700 kelviniä (5426 °C). Auringonpilkun tumman keskipisteen lämpötila vaihtelee 3000–4500 kelvinin välillä. Pilkut voivat esiintyä yksittäin tai suurina ryhminä. Auringonpilkkujen lisäksi pinnalle esiintyy poreita, joille ei muodostu selkeää penumbraa.
Fakula-alueet näkyvät parhaiten auringon reuna-alueilla. Ne ovat magneettisesti aktiivisia alueita, joiden yhteydessä auringonpilkkuja usein esiintyy. Fakula-alue voi olla myös täysin vailla pilkkuja.
Reunatummuminen on fysikaalinen kahden ilmiön seuraus. Reunoilta valo kulkee havaitsijan silmään tai kameraan pidemmän matkan, jolloin valon absorptio on suurempi. Lisäksi reunan valo on fotosfäärin ylemmistä viileämmistä osista, jolloin sen valo on tummempaa.
Fotosfäärin yksityiskohdat
Lähempi tarkastelu paljastaa auringon fotosfäärin granulaation eli konvektiovirtauksen. Kyseessä on kohoavan kuuman plasman eli ionisoituneen kaasun ylöspäin suuntautuvaa virtausta. Yksittäinen konvektiosolu eli granula on keskeltä kirkas, ja reunoilta tummempi. Tumma plasma on jäähtynyt ja vajoaa takaisin alaspäin. Suuressa mittakaavassa voi nähdä granulaation tummuusvaihtelua.
Filigraanit vaativat jo isompaa apertuuria mitä esimerkkikuvassa on käytetty (+250 mm, kuvassa 152 mm). Valkea pistemäinen tai pitkulainen kuvio on magneettikentän keskus, jota konvektio virtaus repii hajalle.
Auringonpilkun ympäristössä yksityiskohtia on hyvän näkyvyyden salliessa runsaasti. Pilkun muoto voi olla hyvinkin revitty ja epämääräinen tai kauniin symmetrisen geometrinen. Auringonpilkku on umbrasta ja penumbrasta muodostuva kokonaisuus. Umbra ei ole pikimusta, vaan sen alueelta voi erottua umbran pisteitä. Penumbran alueella on mahdollista nähdä penumbran filamentteja, joka näkyy juovamaisena kuviona. Näiden sisällä voidaan lisäksi nähdä vaaleampia suikaleita, jotka ovat valosiltoja.
Fotosfäärin auringonpilkut
Muista aina huolellinen ja turvallinen auringon havainnointi ja kuvaus! Varmista suodattimien ja laitteiston kunto ennen käyttöä. Älä katso aurinkoon ilman aurinkosuodattimia paljain silmin tai kaukoputkella.
Auringon fotosfääri tarjoaa auringon maksimin myötä runsaslukuisammin auringonpilkkuja, joiden koko on usein lukuisia kertoja maapalloa suurempi.
Auringon kromosfääri
Auringon kromosfääri ("värikehä") eli kaasukehä on fotosfäärin yläpuolella oleva kerros. Kromosfäärin yläpuolella on siirtymäkerros, jonka jälkeen viimeisenä auringon korona. Vetyalfaputkilla katsellaan kromosfääriä, joka on noin 3000-5000 kilometriä fotosfäärin yläpuolella. Korona näkyy ainoastaan täydellisen auringonpimennyksen aikaan hetkellisesti. Osa koronan rakenteista on mahdollista kuvata aurinkospektrograafin avulla auringonpimennyksista riippumattakin.
Kromosfääri tarjoaa tikahduttavan paljon yksityiskohtia ihailtavaksi. Ne kaikki liittyvät tavalla tai toisella auringon magneettikentän ja sähköisesti varautuneen plasman väliseen vuorovaikutukseen. Suuret lieskat auringon reunoilla ovat protuberansseja (englanniksi "prominence", eurooppalaisittain ranskan "protubérance"). Käytännössä kyseessä on auringon plasmaa, joka kohoaa pinnan yläpuolelle magneettikentän voimaviivojen mukaisesti. Auringon reunalla ja pinnan alueella näkyvä protuberanssi on filapromi, kun se näkyy molempien alueella katkeamatta. Ainoastaan kiekkoa vasten näkyvä protuberanssi on nimeltään filamentti. Kiekon alueella kirkkaina valkoisina hehkuvat magneettisesti aktiiviset alueet ovat plage-alueita. Näiltä alueilta purkautuvat roihupurkaukset (engl. "solar flare").
Protuberanssit
Satojen tuhansien kilometrien korkeuksiin kohoavat näyttävät kaaret ovat ikimuistoisia kokemuksia. Auringon sähköisesti varautunut kaasu saa mitä mielikuvituksellisempia muotoja magneettikentän pyörittämänä. Tähtitieteen käsikirjan uusin laitos suosittelee prominenssi sanan käyttöä. Harrastajapiireissä protuberanssi on vielä käytössä yleisin ilmaisu.
Filamentit
Auringon kiekkoa vasten näkyvät tummat suikalemaiset filamentit ovat jäähtynyttä plasmaa.
Roihupurkaukset
Usein lyhytkestoiset roihupurkaukset ovat äkillisiä magneettikentän varautuneen energian purkauksia. Muutamassa sekunnissa vapautuva energiamäärä vastaa purkauksien suuruudesta riippuen miljoonien ydinpommien räjähdyksessä vapautuvaa energiaa. Roihupurkauksien yhteydessä voi esiintyä myös koronan massapurkaus, joka on usein syynä näyttäviin revontulinäytelmiin. Puhekielessä usein kuulee anglismin eli osittain suomennetun muodon "flarepurkaus".
